Hetki
edellisen kirjoituksen jälkeen päätin, että lähden pariksi
päiväksi Pietariin, koska en ole tuohon vatjalaisten ja inkeroisten
maille perustettuun suurkaupunkiin koskaan liiemmin ehtinyt
perehtymään. Lähdin siis ostamaan junalippuja yöjunaan. Iloitsin
saatuani ostettua liput venäjäksi sönkkäämällä. Itse junamatka
meni mari-magyar szótária eli unkarilais-marilaista sanakirjaa sekä
marin kielioppia lukiessa, sillä en oikein saanut unta hikoillessani
helteisessä junassa.
Seuraavat pari päivää meni helteisessä Pietarissa pööpöillessä eli kulkiessa pitkin kaupunkia ilman sen kummempaa päämäärää. Kävin useammassakin kirkossa ja museossa mm. Kunstkamerissa (tai jotain sinnepäin), eli Venäjän vanhimmassa museossa. Museo on erittäin tärkeä osa museoiden historiaa, sillä se kuvaa hyvin museologian uusimpia suuntauksia parin sadan vuoden takaa. Samassa tilassa saattaa olla purkkeihin säilöttyjä ruumiinosia, epämuodostuneita vasikoita sekä perhosia. Toki museossa on paljon myös mielenkiintoista etnografiaa. Suosittelen museota kaikille. Lauantaiaamuna ennen junaan hyppäystä oli tarkoitus käydä vielä paikallisessa vodkamuseossa, mutta se sai jäädä tulevaisuuteen ajanpuutteen vuoksi.
Lauantaina iltapäivällä hyppäsin Kazanin junaan muiden fennougristien kanssa. Junamatka kesti noin vuorokauden, mutta matka meni nopeasti hyvässä seurassa nauttien hyvistä eväistä, laulaen ja katsellen ohi vilistäviä maisemia. Matkasimme koko päivän yhtä soittoa ennen pysähtymistä jaloittelemaan Kanašissa eli Čuvassiassa. Ylittäessä Volgaa retkiseurueemme yhteistuumin alkoi hoilata Frederikin tunnetuksi tekemää Volgaa Čuvassiasta ostetut tataarihatut päässä. Tovi Volgan ylityksen jälkeen olimmekin jo päätepysäkillä Tatarstanissa, jossa meitä vastassa oli pieni marilaisten joukko.
Tatarstanissa hyppäsimme pikkubussiin ja matka alkoi kohti Joškar-Olaa eli Mari Elin pääkaupunkia. Matkaa ei maisemien puolesta voi pitää mielenkiintoisena, mutta onneksi takapenkillä oli luettavana marilainen sarjakuva sekä joukko muita marin monisteita. Lisäksi saimme pelätä kuskimme ohitellessa uhkarohkeasti.
Maanantaiaamuna selvisi, että olen ainoa, joka ei aloita marin alkeiskurssilla. Täten aloitin marin jatkokurssilla yksin. Ensimmäinen viikko oli opetuksen puolesta erittäin intensiivinen ja väsyttävä, mutta samalla myös opettavainen. Oppituntien lisäksi kiertelimme kaupungilla ihmetellen maailman uusinta keskiaikaista keskustaa sekä annoimme haastatteluita Marin maan telkkariin. Eipä olisi uskonut pari vuotta sitten, että annan haastatteluita kielellä, jota en juuri osaa.
Lauantaina läksimme retkelle Morkin alueella. Päivä oli erittäin kuuma, joten oli mukava päästä perille päästyä uimaan ankkalampeen. Uintiretken jälkeen läksimme tutustumaan paikalliseen marien pyhään lehtoon. Lehto oli erittäin mielenkiintoinen, mutta ukkospuuskan vuoksi emme päässeet tutustumaan uhripaikkoihin.
Tämän jälkeen läksimme
Čavajnuriin marin tunnetuimman kirjailijan Čavajnin museoon. Museon
jälkeen ajoimme peltojen halki tutustumaan mehiläistarhaan.
Marilaiset ovat kovia mehiläistenhoitajia, joten oli mukava päästä
syömään hunajaa sekä muita mehiläisten tekemiä tuotteita.Myynnissä oli hunajan lisäksi myös hunajasimaa.
Maistiaisten jälkeen aloitimme perinteisen marilaisen
itikantappopiiritanssin, sillä ilma vilisi noita viheliäisiä
lentäviä otuksia. Ainakin itse olin odottanut näkeväni itikoiden
sijaan lähinnä mehiläisiä.
Illalliselle ajoimme toiseen kylään, jossa meitä vastassa oli marilainen perhe notkuvine ruokapöytineen. Oli mukava päästä perehtymään marilaiseen ruoka- ja tapakulttuuriin. Ruokailun ja maljojen jälkeen siirryimme kylänraitille tanssimaan ja laulamaan ennen lähtöä paluumatkalle. Paluumatkakin meni mukavan rattoisasti laulaen mariksi.
Seuraavat pari päivää meni helteisessä Pietarissa pööpöillessä eli kulkiessa pitkin kaupunkia ilman sen kummempaa päämäärää. Kävin useammassakin kirkossa ja museossa mm. Kunstkamerissa (tai jotain sinnepäin), eli Venäjän vanhimmassa museossa. Museo on erittäin tärkeä osa museoiden historiaa, sillä se kuvaa hyvin museologian uusimpia suuntauksia parin sadan vuoden takaa. Samassa tilassa saattaa olla purkkeihin säilöttyjä ruumiinosia, epämuodostuneita vasikoita sekä perhosia. Toki museossa on paljon myös mielenkiintoista etnografiaa. Suosittelen museota kaikille. Lauantaiaamuna ennen junaan hyppäystä oli tarkoitus käydä vielä paikallisessa vodkamuseossa, mutta se sai jäädä tulevaisuuteen ajanpuutteen vuoksi.
Lauantaina iltapäivällä hyppäsin Kazanin junaan muiden fennougristien kanssa. Junamatka kesti noin vuorokauden, mutta matka meni nopeasti hyvässä seurassa nauttien hyvistä eväistä, laulaen ja katsellen ohi vilistäviä maisemia. Matkasimme koko päivän yhtä soittoa ennen pysähtymistä jaloittelemaan Kanašissa eli Čuvassiassa. Ylittäessä Volgaa retkiseurueemme yhteistuumin alkoi hoilata Frederikin tunnetuksi tekemää Volgaa Čuvassiasta ostetut tataarihatut päässä. Tovi Volgan ylityksen jälkeen olimmekin jo päätepysäkillä Tatarstanissa, jossa meitä vastassa oli pieni marilaisten joukko.
Tatarstanissa hyppäsimme pikkubussiin ja matka alkoi kohti Joškar-Olaa eli Mari Elin pääkaupunkia. Matkaa ei maisemien puolesta voi pitää mielenkiintoisena, mutta onneksi takapenkillä oli luettavana marilainen sarjakuva sekä joukko muita marin monisteita. Lisäksi saimme pelätä kuskimme ohitellessa uhkarohkeasti.
Maanantaiaamuna selvisi, että olen ainoa, joka ei aloita marin alkeiskurssilla. Täten aloitin marin jatkokurssilla yksin. Ensimmäinen viikko oli opetuksen puolesta erittäin intensiivinen ja väsyttävä, mutta samalla myös opettavainen. Oppituntien lisäksi kiertelimme kaupungilla ihmetellen maailman uusinta keskiaikaista keskustaa sekä annoimme haastatteluita Marin maan telkkariin. Eipä olisi uskonut pari vuotta sitten, että annan haastatteluita kielellä, jota en juuri osaa.
Lauantaina läksimme retkelle Morkin alueella. Päivä oli erittäin kuuma, joten oli mukava päästä perille päästyä uimaan ankkalampeen. Uintiretken jälkeen läksimme tutustumaan paikalliseen marien pyhään lehtoon. Lehto oli erittäin mielenkiintoinen, mutta ukkospuuskan vuoksi emme päässeet tutustumaan uhripaikkoihin.
Illalliselle ajoimme toiseen kylään, jossa meitä vastassa oli marilainen perhe notkuvine ruokapöytineen. Oli mukava päästä perehtymään marilaiseen ruoka- ja tapakulttuuriin. Ruokailun ja maljojen jälkeen siirryimme kylänraitille tanssimaan ja laulamaan ennen lähtöä paluumatkalle. Paluumatkakin meni mukavan rattoisasti laulaen mariksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti